Ihan ensimmäisenä uutisena blogihiljaisuuden jälkeen kerrottakoon, että nyt on taas meidän taloudessa koirakiintiö täytetty. Eli Sellalla on siis poikakaverina täällä pieni jackrusselinterrieri Robbie. Täytyy myöntää, että alunperin ei russeli kyllä kuulunut ihan suosikkirotujen kärkilistaan, eikä ainakaan noin pientä koiraa pitänyt olla tulossa missään nimessä.. Mutta niin siinä sitten kuitenkin kävi.

Robbie on siis 3,5-vuotias leikattu uros, jolla oli hieman epäonnea kotien suhteen. Jouluun saakka Robbie on elänyt Espoossa perheessä, jossa isälle puhkesi paha astma, eikä koiraa voinut enää pitää. Sitten oli muutto Rovaniemelle tallikoiraksi edessä, mutta kävikin niin että Robbie oli itse niin pahasti allerginen hevosille, ettei kyseeseen tullut elo aikansa tallilla viettävän ihmisen koirana. Joten sitä kautta se sitten meille päätyi. Ja aivan myyty olen jo tuolle pikkukoiralle. Hassua miten koira voi oikeasti jo muutaman päivän jälkeen tuntua niin omalta ja ajan kuluessa on vain päätös vahvistunut. Hakusessahan minulla oli nuori aikuinen koira, joka olisi mahdollisimman ongelmaton ja sellainen, että sen kanssa voi touhuta ja harrastaakin vähän.. Aika epätodennäköiseltä kuulostaa, että tuollainen yhtälö onnistuisi. Mutta juuri sellaisen sain. Ei mitään pahoja tapoja sisällä, perusasiat opetettu hyvin, osaa peruskäskyt ynnä joitain sirkustemppuja ja on sen kanssa hieman agilityakin harrasteltu aiemmassa elämässä. Ja Sellakin tykkää :)

Tässä vielä muutama kiiresti huonossa valossa räpsäisty kuva tulokkaasta:

Toinen pienempi kuuluminen on, että osallistuttiin Sellan kanssa meidän ensimmäisiin epävirallisiin agikisoihin. Startattiin sekä mölliluokassa, että ykkösissä. Mölleissä oli mukava meidän tasolle sopiva rata, josta tuloksena kaksi kieltovirhettä ja toinen sija. Kiellot oli ihan minun omia mokia, joten koiraan voi olla siis tyytyväinen. Ykkösten rata olikin sitten melkoisen haastava, eikä yksikään koira siltä saanut tulosta. Meillekin siis hylsy, mutta aivan kohtalainen sellainen. Edelleen olin Sellaan tyytyväinen ja onhan se selvää, että paljon me vielä treeniä tarvitaan ennen virallisia mittelöitä. Mutta onneksi ei ole kiire mihinkään :) Tavoitteena viralliseen starttiin näillä näkymin on toukokuu!

Kuva Saara Kangasniemi

Pikauutisena lausunnot terveystarkista; Sellalla lonkat A/B ja kyynärät 0/0 :)

Viikonloppuna piipahdettiin Seinäjoen näyttelyssä, josta Sellalle tulokseksi nuorten luokan H. Tuomarina oli ruotsalainen Anna Törnlöv, jonka mielestä vielä kesällä Sella oli Sertin ja Cacibin arvoinen. Tällä kertaa kyllä arvostelu oli melkein sanasta sanaan sama kuin kesällä, mutta tuomari kiinnitti huomiota Sellan jalkavuuteen, josta sitten tuo kakkonen laatuarvosteluksi. Mukava reissu oli muuten, aina on kiva nähdä väkeä kehän laidalla ja varsinkin nähdä koiria, kun täällä pohjoisessa noita gööttejä on aikas vähän.

Syyskuun loppupuolella käytiin polvi-, lonkka- ja kyynärtutkimuksissa, joista tuloksia on odoteltu kovasti. Kunnes sitten viime viikolla selvisi, että eläinlääkäri ei jostain syystä ollut lähettänyt kuvia Kennnelliittoon. Tänään tuli onneksi postia Kennelliitosta, että kuvat on vastaanotettu. Nyt on siis jo toivoa saadakin tulokset jossain vaiheessa :) Polvet jokatapauksessa olivat Sellalla 0/0.

Saagan osalta kuulumisia myös. Tytöillähän alkoi olla vähän kränää keskenään jo heti viime vuodenvaihteen jälkeen, joka ei ottanut sitten laantuakseen. Alussa tappelut olivat rajumpia, reikiä tuli, muttei onneksi yhtään niin isoa, että paikata olisi pitänyt. kovemmat rähäkät sitten jossain vaiheessa keväällä vähenivät, mutta jokapäiväinen pörinä ja pienemmät yhteenotot jatkuivat. Kesällä sitten tehtiin ratkaisu, että Saaga muuttaa minun vanhempien luo. Eli Saaga on nyt nelisen kuukautta viettänyt hyvin onnellista maalaiskoiran elämää. Ja ratkaisu on ollut kaikinpuolin erittäin hyvä, varsinkin kun Saaga on kärsinyt jonkinasteisesta eroahdistuksesta ja enää sen ei tarvitse olla juurikaan yksin kotona.

Tässäpä näitä kuulumisia tältä erää, syyskuvia lisäilen vielä, jos jossain vaiheessa ne saan kameralta purettua!

Käytiin tänään Saagan kanssa Rovaniemen Käyttökoirien järjestämässä luonnetestissä, lopputuloksena +125 pistettä. Tässä vielä pisteet osa-alueittain:

Toimintakyky: +1 kohtuullinen
Terävyys: +1 pieni ilman jäljelle jäävää puolustushalua
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: -1 pieni
Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
Temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukaspelottomuus: +++ laukausvarma

Saaga toimi testin jokaisessa osiossa melko tarkasti niin kuin olin sen ajatellutkin toimivan. Ainoastaan kelkalla hieman yllätti sen reagointi. Kelkan lähestyessä Saaga pakitti niin paljon taakse, kuin vain hihna antoi myöten ja kesti melko pitkään ennen kuin uskalsi tulla tutustumaan kelkkaan lähemmin. Tynnyrin ja haalarin kanssa ei juuri reagoinut sitten enää, ehkä kohdalla ihan vähän säpsähti.

Puolustushalusta tuomarit totesivat, ettei Saagan omaan ruusunpunaiseen maailmaan mahdu sellaista tilannetta, että joku olisi minulle tai koiralle itselleen uhkaava, häntä heiluen Saaga oli hyökkääjä kohti menossa :) Muutenkin tuomarit olivat sitä mieltä, että Saaga on sellainen pieni arjen sankari! Laukauksista olisi kuulemma voinut antaa neljäkin plussaa ja kysyttiin, että ammutaanko meillä kotona jatkuvasti. Juu, ei ammuta :) Tuollaiset pienet äänitehosteet ei vain Saagaa paljon hetkauta.

Oikein tyytyväinen olen testitulokseen! Käytt'ytyminen testissä oli oikein Saagamaista!

Niin hyvät kesäsäät olleet näilläkin korkeuksilla, ettei kovin paljon ole malttanut koneella istua ja päivityksetkin jääneet.

Ei meille niin kovin ihmeitä kuulukaan, muutama näyttely on Sellan kanssa käyty. Arvostelut ovat näyttelysivulla. Ainoa isompi reissu oli erkkariin, jossa käytiin Saanan kanssa. Siellä menikin todella hienosti. Tuomarina oli Christopher Millard Iso-Britanniasta, hyvin miellyttävä, mutta kuitenkin myös tiukka tuomari. Millard piti kovasti Sellan tyypistä ja antoi ERIn sekä sijoitti Sellan kolmanneksi nuorten luokassa. Riimi sai myös ERIn ja oli toinen suuressa joukossa hienoja valiouroksia, ihan mahtavaa! Myöhässä vielä täältäkin onnitteluja Saanalle!

Kuva Sari Pitkänen

Muuten loppukesä on meillä mennyt ihan lomaillessa, pääasiassa kotona. Molemmilla tytöillä oli juoksu heinäkuussa, joten ei olla juuri treenailemaankaan päästy. Nyt onneksi ollaan jo muutaman kerran päästy kentälle ja huomenna meillä alkaakin Sellan kanssa agilityn alkeiskurssin jatkoryhmä. Kiva päästä taas tekemään isommankin häiriön alla!